Tänään mulla tuli täyteen viisi vuotta virallisesti tän harrastuksen parissa! On siis Hidemin viisivuotispäivä, jota juhlistetaan tänään otettujen kuvien lisäksi muisteloimalla Hidemiä menneinä vuosina! Näitä kuvia läpi käydessä tajusin taas miten rakas toi kaiken aloittanut pikkuimmeinen on. Se on ollut mun elämässä jo aika kauan, ja nähnyt vaikka mitä iloja ja suruja. Hidemi ja muut nuket on kyllä tehneet mun elämästä hauskempaa ja muistorikkaampaa. Oon siitä kiitollinen. (✿◠‿◠)
Jos tunnistat mistä otsikon fraasi on, ansaitset ens kauppareissulla lempiherkkuas Toisaalta ansaitset kyl muutenki, kärryy vaa suklaat ja limukat
Home is where your heart is
Mulla on ihan kamala ikävä Lolaa ╥﹏╥
en ollenkaan vollota täällä ja muistele kaikkea mitä tehtiin yhessä joka päivä koko ajan, ja miten se ei enää koskaa leiki mun kaa samal lailla ku ennen ku on nii pelkuri et on jo paris viikos menettäny luottamuksen muhun
Moikka
Toissapäivänä tuli kauhee koti-ikävä, joten nakkasin Ciaran ja kameran reppuun ja tallustin äitille. Yhdeksän kilometriä tuntu vähän jaloissa, mutta oli sen arvosta päästä rakkaisiin kotimetsiin. ❤ Nyt kun niihin pääseminen on pienen matkan takana, arvostan niissä vietettyä aikaa vielä enemmän. Oon taapertanut niissä pikkuipanasta lähtien, enkä aio antaa kotoa muuttamisen viedä niitä multa, koska totta puhuen ne tuntuu enemmän kodilta kun mitkään nää seinien sisällä olevat asumukset.
Että screw you korona, meen kotiin vaikka kävellen. ╭∩╮（︶︿︶）╭∩╮
Miten teiän karanteenielämä menee? Nyt on aikaa nukkeilla hehe....
Mulla menee ihan hyvin, musertavaa Lola-ikävää lukuunottamatta. Melkein kaikki mun harrastukset on kotona puuhailtavia, joten korona ei oo onnistunu vielä mitenkää järkyttää mun normaalia elämää. Jospa joku päivä teen jotain mun uusimmalle Vietä puoli vuotta stockina- ohjelmassa räytyvälle Pere Noelille? *insert sarkastinen hymynaama*
Toivon kaikille jaksamista nyt karanteenin aikana! (♡´❍`♡)*✧ ✰ ｡*
Onneks meillä on tällanen ihana harrastus, joka vie ajatukset positiivisen puolelle ~
Nyt on sit uusi elämä aloitettu. Tää on ollu mun ensimmäinen kokonainen päivä omassa kodissa. Tuntuu kummalliselta olla hiljasessa ympäristössä, jossa ei tapahdu mitään muuta kun mitä mä laitan tapahtumaan. Ihana rauhallisuus. ^-^
En oo tosin yksin, koska mukaanhan lähti rakkahin ystäväni Topi-kissa. En tiedä osaisinko ees olla yksin, koska en muista millon oisin viimeks ollu asunnossa, jossa ei ois ihmisiä tai eläimiä. Kaikkialla on aina kissoja. <3 Topi on ollu kauheen reipas. Meillä tulee olee mukavaa kahdestaan. :>
Eilen, muuttopäivän aamuna, heräsin aikasin ja ehdin ottaa mun nukeista haaveilemani ryhmäkuvan! Se tuntu tärkeeltä päätökseltä mun elämälle entisessä kodissa ja oon ilonen että se vastoin odotuksia onnistui. ( ˊᵕˋ )
Tässä siis ensimmäinen kunnon ryhmäkuva mun rakkaasta poppoosta!
