sunnuntai 4. elokuuta 2019

Tarina alkaa



Moikka! ^^◕‿◕^^  vauvalepakko

Vuosien odotus on päättynyt. Nyt se kuvatarina on vihdoin täällä!

Ette ehkä voi uskoa miten onnellinen oon tästä. Niin älyttömän kauan oon ollut aikeissa alottaa sen ja vihdoinkin sain sen tuikattua tulille! Tää on ollut mun elämäntavote viimeset viis vuotta ja tuntuu kyllä erittäin hyvältä saada pitkäaikanen haave toteutumaan.❤

 Pieni huomautus: Kuvatarinassa on tulossa aika paljon raakuuksia ja pelottavia asioita (ehkä?) joten jos kokee olevansa herkkä sellaisille suosittelen harkitsemaan lukeeko tätä.
Jos esimerkiksi ei ollenkaan tykkää mistään kauhuelokuvista tms. nää mun kuvatarinat voi olla vähän pelottavia.👻

Toivon suuresti, että tykkäätte tästä. ^-^
Jatkoa meinaan on luvassa~













Mistä kaikki alkoi


Minä pidän metsässä kävelystä.


 Mikään ei ole sen rauhoittavampaa.


Tuona aamuna, josta kaikki kai sitten alkoi, olin taas kävelyllä lähimetsässäni.


 





 Olin iloinen. Silmäkulmastani huomasin peurankin vilahtavan puiden takana.


 Kävelin sitä kohti. Toivoin näkeväni sen paremmin.


 Mutta kappas...


 Eteeni sattui jotakin aivan muuta kuin peura.





 


 Olin niin järkyttynyt, etten osannut kuin tuijottaa. Sydämeni alkoi leikkiä sotarumpua ja pelkäsin pyörtyväni.


 Yöllä oli tapahtunut jotain hirveää.


 En usko, että tulen koskaan unohtamaan sitä näkyä.


Aloin hädissäni kaivaa puhelintani.


 Tärisevät sormeni viimein löysivät sen.


 Näppäilin hätäkeskuksen numeron ja rutistin laukkua rintaani vasten.


"Hätäkeskus. Kuinka voimme auttaa?"


 Hidemi: Minä... minä olen löytänyt ruumiin, puuhun sidotun pojan...


Hidemi: ...luulen, että hänet on murhattu.





Seuraavana aamuna




 Ruumiin löytymisestä tiedotettiin kaikkialla.

 
 Luin siitä lehdestä, kuulin radiosta ja näin televisiosta. Ei mitään uutta tietoa. 
Avasin tietokoneen ja kolusin läpi sanomalehtien nettisivuja.


 Minulla oli niin paljon kysymyksiä, joihin halusin vastauksia. En pystynyt keskittymään mihinkään muuhun.


 Kuka poika oli? Kuka oli murhannut hänet noin kauhealla tavalla? Ja miksi?


 Miksi hänet oli sidottu puuhun?


 En saanut vastausta yhteenkään monista kysymyksistäni. Vielä oli kai liian aikaista.


 Silloin minä päätin, että hankkisin itse vastauksia.


Tänä iltana minä menisin taas metsään.




 Odotin vanhempieni nukahtavan ennen kuin lähdin. He eivät olisi halunneet minun menevän metsään, jossa joku oli juuri murhattu.


 Lähtöni viivästyi ja ulkona oli pimeämpää kuin olin toivonut.


 Minua ei kuitenkaan pelottanut enää. Ainakaan kovin paljon.


 Halusin niin kovasti nähdä sen paikan.


 Pimeässä se oli vielä karmeamman näköinen.


 Miltä tuosta pojasta oli mahtanut tuntua viimeisinä hetkinään?


 Minua puistatti. 
Menin silti lähemmäs.


 Halusin nähdä veren lähempää. Se oli niin hurjan näköistä, siinä sammalella.


 En tiedä mitä ajattelin.


 Aioinko tosiaan koskea sitä?


En kuitenkaan koskenut, sillä kuulin jotain.


 Istuin kuin patsas, melkein hengittämättä, kuulostellen tarkasti ympäristöäni.


 Jokin oli rasahtanut kauempana.


 Nousin salamana seisomaan. 
Pimeässä näkyi jotain.





 Siinä minä tuijotin pimeään.


Ja pimeä tuijotti takaisin.











11 kommenttia:

  1. Siis apua kuinka mahtava kuvatarinan alku, haluisin vaan lukea lisää ja lisää tosta! :O
    Toi oli hyvällä tavalla tosi creapy ja sitä oikeastaan odotinkin <33
    Ja tosi todelta tuntuva toi teksti ja kuvat! Sekä hyvin olit valinnut ton musiikin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon!♥ Kiva kuulla että tää on vastannu jotenkin odotuksia, ja että ylipäätään sulla on ollut odotuksia! c:
      Hienoa jos vaikutti todentuntuiselta, sitä yritin tavotella!

      Poista
  2. Hui että tossa lopussa nousi karvat pystyyn :'00 tää oli niin hyvä mut pelotti vaan että mitä sieltä pimeestä tulee ;___; ei ehkä olis pitäny ennen nukkumaanmenoa aloittaa :'D
    Mutta hyvähyvä! *taputapu* Jatka samaan malliin!
    ~ Julle :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua nauratti ku luin tän sun kommentin ekaa kertaa mut siis mahtavaa jos oli nii pelottava! Oon siitä tosi ilonen koska pelottava piti ollakin :) Paitsi en tietysti oo ilonen siitä jos tän takia vilkuilit mörköjä nurkissa (mitä ite teen ku yliväsyneenä alkaa kaikki näyttää erittäin jännittävältä) ;-;
      Kiitos tapuista, yritän parhaani!♥

      Poista
  3. OMGGGG en kestä tää on niin hyvä!!!!!!!!!! Oon niin kauan oottanu ja nyt sain vihdoin lukee tän, tulin ihan tunteelliseks ku luin tätä vihdoin ja tol musiikilla oli kans osuutta asiaan mut en vaan kestä tää on niiiiiiin hieno ja mahtipontinen alotus enkä malttais millään oottaa millon tää jatkuu! ;__;♡ Noi kaikki repliikit oli super osuvia! En malta oottaa et pääsen puhuu sun kaa tästä mut nyt pakenit iskälle senkin pahvi. ,__,
    Oon niin ilonen sun puolesta ja haluisin nyt ihan hirveesti kehitellä kaikkii omii ideoit! Oon jo vaipunu siihen uskoon etten koskaa tee kuvatarinoit mut tää on niin inspiroiva et en tiiä maltanko olla tekemättä DD: Jotenki ku näkee millasta se oikeesti on, ja se on niin HIENOA

    En ehkä kestä tota vikaa kuvaa, oon niin ilonen siit mitä kaikkee sisällytit tähän ekaa osaa! Hidemin näkökulmast on niin ihana lukee näit juttui, ku tuntuu et oisin 'tuntenu' sen monta vuotta ja nyt jotenki vihdoinki tapaa sen silleen oikeesti! <: Toi musiikki on ihan loistava tähän, se kruunas kaiken! Onnistuit niin totaalisesti tän kaa et oon jotenki ihan liikuttunu ;_;

    LISÄÄÄÄÄ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tän uudellee ja siis oon sit sun ykkösfani, muista! ;/ Inspiroiduin nyt sit keskel yötä ja pitäis nukkuu oot Hyvin huonoa vaikutusta mun unirytmeihin tarinoines

      Poista
    2. :'C kiitos pentteli ♥
      Toi mitä sanoit Hidemistä on nii sulosta :C
      Nyt mullaki vähän liikuttunu olo. Mut arvaa vaa jos sä tekisit kuvatarinaa, vollottasin tääl varmaa jolleki vanilla kompastui ja sai haavan -jutuillekki.
      Mut kiva et musiikki oli hyvä! En miettiny sitäkää montaa tuntia ähy ähy
      Kiitti tästä pitkästä kommentista, palaan siihen ku joku lannistus iskee~ ♥

      Poista
  4. Olen ihan hirvittävän innoissani siitä, että aloitit tämän vihdoin! <3 Kuvatarinoiden teko on niin mukavaa! Tykkään kovasti lukea tätä, kun tiedän, miten kauan olet halunnut tätä alkaa toteuttaa :> ❤ Iskee itsellekin jälleen halu alkaa tehdä kuvatarinoita uudelleen (krhm, koko kesän olen tässä miettinyt niiden uudelleenaloittamista...)

    Tämän visuaalinen toteutus on ihan huikea. Rakastan sitä, miten olet saanut asennoilla ja erilaisilla valoituksilla toteutettua mitä upeampia tunnelmia tähän. Tekee tästä tosi kivan seurata! (Also puuhun sidottu ja nirhattu poika on myös varsin kauniisti toteutettu, pakko arvostaa)

    Jatkoa odottelen innolla, tämän loppu on aivan ihana :'D ❤ Olen ihan innoissani nyt, kun aloitit tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niinku ihanin kommentti ikinä ;; Arvostan suuresti jos olit tästä innoissas!! Kiitos paljon!♥
      Tosi kiva jos toi nirhattu näytti ihan hyvältä, koska mun kuvanmuokkaustaidot ei oo kauheen kehittyneet ja näin paljon vaivaa ton höskän kyhäämiseen X)
      Tuli niin hyvä mieli tästä, kiitos kehuista!

      + kuuntele sitä halua tehä kuvatarinaa 8) Ehdottomasti lukisin!!!

      Poista
  5. Vau! Tässä oli ihan mielettömän upea tunnelma, teksti ja synkät kuvat saivat tän todella mahtipontiseksi tuon musiikin kanssa! Tykään kans sun tavasta kirjoittaa ja vähän erikoisemmista kielikuvista, kuten siiä että sydämen lyönnit kuvataan sotarummuksi kun se lyö niin lujaa. Ja huikee toi loppu!Odotan innolla lisää! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kikinen! :> ♥ Ihana kuulla et tunnelma oli kohallaan ja musiikkikin oli sopiva, ja hauska et kirjotustyylikin oli susta kiva! Toivotaan että saan pian uutta osaa tänne ^-^

      Poista